Hei uudet ja vanhat lukijat <3 Vanha blogini hiljeni, mutta jatkan nyt täällä. Perheestäni en enää sen kummemmin kirjoittele, mutta saatte kurkistella meidän kotiimme, jota edelleen remppaamme ja sisustelemme.
Meidän pienten, pian 2-vuotiaiden kaksostyttöjen huone alkaa olla kohta valmis. Kuvissa ei näy vielä heidän sänkyjään (jäävät kuvassa kuvaajan taakse), sillä ovat vielä työnalla. Niistä on tulossa kuitenkin oma, varmasti monia kiinnostava juttunsa aivan piakkoin.
Olen koristellut seinän puut palloilla ja tehnyt joulukalenterin kattoon roikkumaan.
Ostimme kaapin ja sohvasängyn IKEAsta ja olin yllättynyt kuinka jämäkältä massiivipuinen sänky tuntuukaan. Ylimääräinen sänky on meillä vielä aivan välttämätön tyttöjen huoneessa, edelleen toinen meistä joutuu välillä siellä yöpymään, etenkin jos tytöt ovat kipeinä. Tarkoituksena kuitenkin on, että jokaiselle tytölle ostetaan jossain vaiheessa tällainen samanlainen sohvasänky. Levitettynä 150cm leveään sänkyyn mahtuu kaverikin ja omat tärkeät tavaransa saa laitettua tilaviin vetolaatikoihin.
alla: Äitini teetti minulle tämän prinsessamekon ollessani 3-vuotias. Nyt, melkein 30 vuotta myöhemmin, se pääsi omien tyttöjeni huoneeseen muistuttamaan, minäkin olin joskus äitini pieni prinsessa.
Vielä mekkoani vanhempi on tämä keinuhevonen, jolla tytöt oikeasti ratsastavat lähes päivittäin. Löysin sen joskus kymmenen vuotta sitten meidän vintiltä rikkinäisenä ja vein puusepälle koottavaksi.
Tarina tämän esineen takana on kyllä melkoisen sydäntäraastava, mutta voin jakaa sen teidän kanssa: Isäni sairasti 4-vuotiaana tuberkuloosin ja joutui kauas kotoaan parantolaan, eroon omasta perheestään vuodeksi.. Hänen isänsä kävi häntä kerran katsomassa sairaalassa ja toi hänelle tämän tekemänsä keinuhevosen. Hevonen on yli 60-vuotias ja saanut joskus uuden maalikerroksen päällensä, mutta ajattelin, että jonain päivänä etsin maalien alta, ne alkuperäiset ukkini maalaamat värit ja entisöin hevosen alkuperäisen näköiseksi.
